20.03.2018 |
Puolenvuotias orivarsa asteli talliin korkein ja korein askelin. Katsoin ihaillen hauskan tupsukasta hevosta, josta viimeiset varsakarvat tippuisivat hetkenä minä hyvänsä. Komea ulkonäkö oli itsessään jo ihailtava, mutta ilta-auringon sivellessä orin lapaa ja lautasia pearl -väri hohti lumoavalla tavalla - sellaisella joka saa haukkomaan henkeään.
Laskimme orin karsinaansa haistelemaan uuden maan ja tallin tunnelmaa. Aikamme katseltuamme ja jutellessamme niin toisillemme, kuin uudelle tulokkaallekin, päätimme jatkaa hommiamme. Seuraava päivä saisi näyttää, mitä tuleman pitäisi. |
13.03.2018 |
"No eihän tänne ole ketään tullutkaan", vastasin hieman tulistuneelle miehelleni. Tiesin vallan mainiosti, että olin tehnyt suhteellisen huonon päätöksen, ottaen huomioon, ettei vastaalkaneella bisnekselläni mennyt kovinkaan hyvin. "Niin niin, no kyllä Krunikkaan mahtuu!" huudahdin tietän, että tämä selitys oli mahdottoman huono, enkä uskonut sitä oikeastaan itsekään. Puhelimen toisella puolen tilanne kuumeni entisestään, joten päätimme lopettaa puhelun, ennenkuin jonkun suusta pääsisi sellaisia sanomisia, joita ei voisi enää perua. "...Joo no nähdään illalla... Mäkin sua." Rakkauden osoitus oli kolkko molemmin puolin - vuosia kestänyt palo oli hiipunut elämän tiimellyksessä. En voinut kuitenkaan olla nauttimatta tästä oston tuomasta hyvästä tunteesta ja virnistin tyytyväisenä.
Olin mennyt ja ostanut itselleni uuden hevosen - Sanish-Norman -rotuisen orivarsan - ja vielä Latviasta! En siis jäänyt sen enempää asioita pohtimaan, vaan avasin läppärini, jotta voisin tutkailla millä ihmeellä toisin tämän loisteliaan tapauksen Suomeen. |