01.07.2018 |
Olin käyttänyt armottoman määrän arvokasta aikaani edellisenä päivänä aitatolppien maahan tunkemiseen ja sähköpaimenen virittelyyn kaiken maailman pusikoiden, puiden ja punkkien ympäröimänä. Kaikkensahan sitä pieni ihminen tekee rakkaansa vuoksi (ottaa vaikka sen saat*nan borrelioosin...), mutta kyllä sitä tällä helteellä kirosi kun lappalainen.
Olin tyytyväinen saavutuksiini saapuessani vielä lempeän, vaikkakin polttiaisten saastuttaman aamun sarastaessa, lähes vauhkon puoleinen ori toisessa kädessäni laitumen portille. Jo hyväksi todetuista rutiineista poiketessa huomasi jälleen, että ehkä Rokin kanssa ei oltukaan edetty niin pitkälle, kuin olin ajatellut. Päivät menivät omalla painollaan ja kyllähän monissa asioissa oltiin onnistuttu aivan uudella tavalla, mutta kuolan lentäessä lähes vauhkosti huutavan orin suupielestä aivan suoraan kasvoilleni ajattelin taas hiljaa mielessäni, että oliko pakko, sano yksikin hyvä syy miksi ostit tämän metukkapakettiin kuuluvan kelvottoman kapistuksen...
|
13.06.2018
|
Jes! Yhdeksän kilpailijaa ja minä sain revittyä itseni ja Rokin neljännelle sijalle - kyllä nyt on selkään taputtamisen paikka. Onnistumisen tunne on hieno, kun näkee vihdoin, mitä on saanut aikaiseksi. Tämä ori on edistynyt huomattavasti, vaikka kaikki ei olekaan aina mennyt ihan putkeen. Nyt voi iloisin mielin ottaa rennosti kuukauden ja päästää sitten tämän pojan kesälaitumille nauttimaan olostaan ja rauhoittumaan kesän ajaksi. Jos se vaikka selvittäisi siellä hieman päätään - ja saisi vaikka vähän turpaankin joltain isommalta pojalta, niin oppisi olemaan.
Rea Miller - Where or When Luokan energisimmästä menosta oli vastuussa täysiveriori Roki ratsastajansa kanssa. Rea sai matkaavoittavasti laukanneen entisen laukkahevosensa mahdutettua Sjöholman ulkokentälle, mutta tasapainon ja notkeuden kanssa on hyvä jatkaa työskentelyä vielä kotonakin. Rokilla oli kivan skarpit ja nopeat hypyt, joten sen eteneminen radalla oli entistä jouhevampaa. Ori saa plussapisteet ennakkoluulottomasta asenteesta ja ratsastaja rauhallisesta otteestaan. |
15.05.2018 |
Viimeisimmät viikot ovat menneet tähän asti eteenpäin vähän omalla painollaan - toisinaan paremmin ja toisinaan hieman, noh, ei niin hyvin. Ratsastuksen parissa ollaan enemmän perehdytty kertaukseen ja toistoihin, jotta työskentelyyn saataisiin hieman rutiinia ja Rokin suoritusta astetta tasapainoisemmaksi. Maastakäsittelyä ollaan jatkettu ahkerasti ja Rokin alkaakin olla ihan käsiteltävissä juoksutuksen ja tehtävien aikana. Ei kävely tallista tarhaan tai toisinpäin edelleenkään suju niin kuin muilla, mutta sentään ajoittaista hallittavuutta on havaittavissa.
Nyt ollaan kuitenkin jännän äärellä: pyysin tuttuni Svean käymään ja pitämään valmennuksen tai pari Rokille ja minulle, sillä menin ja ilmoitin tämän täystuhon harjoituskilpailuihin! Edessä on siis armottomana kohoavat metriset esteet ratana, joka tulisi suorittaa virheettömästi ja kerralla, vieläpä oikeassa järjestyksessä. Tiedä sitten mitä tästä tulee, mutta voi sitä seurata paikanpäältäkin Stall Sjöholmassa 29.05.!
|
30.03.2018 |
Aika aikansa kutakin, niin sanoo jo vanha sananlaskukin.
Keväiset auringonsäteet ovat tainneet lämmittää niin minun, kuin Rokinkin kylmänkolkkoa sydäntä. Upouuden satulan myötä olemme päässeet jälleen hyvään rytmiin kehityksen ja kunnollisten ratsunoppien kanssa. Tajusin kuitenkin hellittää hieman kaasujalkaa ja pitää treenailun kevyempänä, jottei liika rasitus aja meitä jälleen ottamaan takapakkia. Muutamat viime viikot ollaan yritetty ottaa oikein kunnolla rennosti ja nauttia kevään saapumisesta ja kesän lähestymisestä. Pitkät maastoilut vaihtelevissa ylä- ja alamäissä on antanut uutta joustoa Rokin liikkeisiin ja tasapainoakin on alkanut löytyä hiljalleen. Maasta käsittelyäkin ollaan yritetty hieman enempi harrastella, jotta saataisiin hieman noita huomaamattomia käytösongelmia kitkettyä vähemmälle. Kaikkea puurtamista ollaan siis vältelty ihan huolella. Onhan tässäkin tietysti hieman omakin lehmä ojassa - aika kiireistä on aika ollut ystävättäreni tallilla, sinne kun saapui lähes peräkanaa kaksi uutta pientä hevosvauvaa asumaan (joista toinen on muuten minun uusi puoliverilupaukseni!)
|
|
Estevalmennus, Leenu (257 sanaa) Rea Miller oli jo maneesissaa verryttelemässä Rokin kanssa, kun saavuin itse paikanpäälle. Tervehdin naista ja keskustelin hänen kanssa hetken hevosesta ja heidän tavoitteistaan. Roki paljastui vasta 5-vuotiaaksi kakaraksi, jonka kanssa olisi tarkoitus tänään hypätä esteitä! Kehotinkin Reaa jatkamaan verryttelyä orin kanssa parhaaksi katsomallaan tavalla. Seurasin ratsukon työskentelyä samalla, kun kannoin muutamia maapuomeja ja estetolppia maneesin nurkasta keskemmälle. Roki oli energinen ja hieman malttamaton. Neuvoin Reaa tekemään orin kanssa paljon siirtymisiä ja ympyröitä. Pikkuhiljaa ori alkoi hieman rauhoittua ja rentoutua, joten saatoin antaa luvan siirtyä maapuomeilla verryttelyyn. Roki hieman innostui aluksi puomeilla, mutta Rea sai orin nopeasti rauhoittumaan ja keskittymään. Muutamilla ensimmäisillä kerroilla puomit hieman kolisivat, mutta sitten Roki tajusi itse nostaa jalkojaan ja tehtävä alkoi sujua todella hyvin. Maapuomeilla ja sileällä verryttelyn jälkeen oli aika siirtyä varsinaisiin esteisiin. Jos niitä polven korkuisia ristikoita nyt esteiksi voi sanoa. Aluksi ratsukko sai tulla pitkälle sivulle sijoitettua noin 50 senttimetrin korkuista ristikkoa muutaman kerran. Esteen molemmin puolin oli askeleen mitan päässä maapuomi, joka helpotti ponnistuspaikan löytämistä ja esti sen ettei Roki lähtenyt liian lujaa hypyn jälkeen. Ori hyppäsi ilmavasti ja luonnostaan hyvällä tekniikalla. Korotin estettä muutaman kerran, ennen kuin siirryttiin eri tehtävälle. Toisena tehtävänä oli viiden laukka-askeleen välillä oleva linja. Esteet olivat edelleen matalia ja nuorelle hevoselle soveltuvia. Ristikko ja ristikko-okseri. Roki eteni linjalle reippaasti korvat hörössä ja loikkasi empimättä molempien esteiden yli. Korotin näitäkin esteitä muutamia kertoja, kunnes kehotin siirtymään kevyeeseen raviin. Nuoren hevosen kanssa ei kannata tehdä liikaa, vaan antaa sille hyviä kokemuksia ja onnistumisia. Annoin ratsukolle ohjeet loppuverryttelyyn ja seuraavan päivän palauttavaan liikutukseen, ennen kuin poistuin maneesista. |
01.03.2018
|
Maastoestevalmennus, Veera R. (548 sanaa) Tänään tallillemme valmennettavakseni saapuikin täysin uusia tuttuja. Olin saanut kasattua maastoestevalmennukseemme melko kovan trion, joka koostui hyvin erilaisista ratsukoista: Jonna & suomenhevosori Rikko, 13-vuotias Matruusa & vuonistamma Ginger sekä Rea & tämän täysiveriori Roki. Pidimme valmennuksen Ponipalleron derbykentällä, josta meiltä löytyi monipuolinen valikoima maastoesteitä. Kaikki kolme ratsukkoa sai ihan rauhassa kierrellä esteitä omaan tahtiinsa läpi ja tutustuttaa hevosensa erityisesti niihin esteisiin, joita uskoi ratsunsa eniten aristelevan. Kun alkukäynnit oli saatu tehtyä ja ratsut näyttivät olevan ihan sinut erikoisemmankin oloisten esteiden kanssa, pyysin ratsastajia siirtämään ratsunsa raviin ja ravissa tekemään paljon suunnan vaihdoksia, ympyröitä ja hieman temmon vaihteluita, että hevoset saataisiin kunnolla hereille ja kuulolle. Kun raviverryttelyt oli tehty, muut odottelivat hetken aikaa ja katsoivat, kun Jonna ratsuineen esitteli ensimmäisen tehtävän. Tehtävässä hypättiin tukki ja siitä tehtiin vuorotellen laukka ympyrä oikealle tai vasemmalle. Rea ja Roki tulivat tälle tehtävälle viimeisimpinä. Roki kävi jo kuumana ja puhkui suorastaan innosta, kun se vihdoin pääsi tositoimiin. Tukkieste oli selkeästi orin mielestä liian pieni, sillä ori lisäsi tukin jälkeen omat lisäpomput vielä esteeseen. Rea onneksi tunsi orinsa ja pysyi hyvin mukana muutamassa pukissa. Rokin laukka oli hyvin etenevää ja laukassa ori näytti olevan parhaiten ratsastajallaan kuulolla. Tässä tehtävässä ratsukon ongelmaksi kuitenkin koitui se, että samalla olisi pitänyt keskittyä myös kääntämiseen ja hyppäämiseen ja laukan vaihto esteen päällä meinasi unohtua. Muutaman onnistuneen hypyn jälkeen siirryimme seuraavaan tehtävään. Seuravana tehtävänä ratsukoilla oli portaat alas ja ylöspäin. Etenimme tässä tehtävässä samassa järjestyksessä kuin edellisessäkin. Oli ollut huono valinta jättää Roki viimeiseksi näissä tehtävissä, mutta sovitussa järjestyksessä edettiin silti. Roki steppaili suorastaan hurjana kun vihdoin päästiin sen vuoroon. Pyysin ratsukkoa ottamaan ennen portaille tuloa laukkapätkä kukkulalle, mäki ylös ja alas ja laukkapätkä takaisin päin ja sitten vasta portaat ylös, käännös ja alas. Tuon pätkän aikana kehotin Reaa mahdollisimman paljon saamaan oria kuulolle, mutta samalla tulisi antaa hieman sen purkaa energiaansa. Portaille Roki tuli hyvällä temmolla ja ylöspäin mentiinkin oikein mallikkaasti! Käännös oli hieman hätäinen ja ratsastaja jäi tässä kohtaa jälkeen, kun ori jo viiletti alaspäin. Kehotin ratsukkoa ottamaan vielä ravissa ylös ja rauhallisempi käännös, että alastulosta saataisiin nätti. Nyt ratsukolla sujui tämä tehtävä paljon paremmin ja kehotinkin heitä hieman ottamaan välikäyntejä tässä kohtaa, että nyt jo hieman hengästynyt ori saisi tasattua hengityksensä ennen seuraavaa tehtävää. Viimeisenä tehtävänä tämän päivän valmennuksessa ratsukoiden tuli mennä pieni rata: kaksi tukkia, vesipätkä, coffin ja portaat ylös, risueste ja viimeisenä tarkkuuseste. Annoin jokaiselle ratsukolle mahdollisuuden kiertää esteet läpi ja ottaa yhdellä näistä esteistä harjoitushyppy. Roki oli tauon aikana ladannut taas akkunsa täyteen ja ratsukko valitsi harjoitusesteekseen vesiosuuden. Tämä ratsukko valitsi esteensä selkeästi sen takia, että kummastakin oli kiva viilettää vedessä. Tämän vesivirkistäytymisen jälkeen ratsukko lähtikin suorittamaan rataa. Tukkiesteille ratsukko ajautui hieman liian lähelle, mutta silti ori polkaisi niistä ylitse. Vesipätkällä pidettiin taas vain hauskaa ja portaat menivät nätisti ylös. Melko vauhdilla ratsukko kuitenkin tuli mäkeä alas ja pelkäsin tosissaan heidän olevan nenällään alamäessä. Tarkkuusesteellä ratsastajalla kävi kuitenkin ikävä kämmi ja ori meni ohi! Ratsukko sai yrittää uudelleen vielä ja nyt ratsastaja oli tarkempi. Tämän jälkeen kehotin kaikkia ravailemaan pitkin ohjin kevyessä ravissa ympäri ja siirtymään siitä omassa tahdissa käyntiin. Kun kaikki ratsukot olivat ravailleet loppuravit ja kävelleet loppukäynnit, siirryimme tallin puolelle purkamaan hevoset ja käymään läpi ajatukset valmennuksesta. Realle ja Rokille suosittelin tarkkaavaisuutta ja rauhallisuutta. Kun kumpikin keskittyy siihen mitä tekee, niin ei satu ikäviä ohi menoja tai muita tapaturmia kiinteillä esteillä. |
10.02.2018 |
Alkuvuosi on tuntunut vähän tarpeettomankin kivikkoiselta - kuluneen vuoden treenailu on tuntunut varsinaiselta
harppaukselta eteenpäin, mutta kun vuosi vaihtui, on tuntunut, että tämä alamäki on vain jyrkistynyt mennessään. Roki alkoi oireilla kipeytynyttä selkää jo uutenavuotena, enkä hokannut välittömästi, että pakkasennussimalle vinkuheinälleni ostama satula ei ehkä pysynyt Rokin kehityksen ja lihasmassan mukana. Kun tuttu ja turvallinen seppämme saapui sovittamaan satulaa ja mittailemaan aina yhtä mallikelpoista hevostani, sain käteeni heti kättelyssä melkoisen laskun - ja jälkikäteen muistutuksen siitä, paljonko maksaa yksityisellä klinikalla murtuneen nenän korjaaminen. Rakas Roki antoi kevyen muikkarin otsallaan ihastuttavan tuttavani naamaan. Melkoisen kallis satulansovitus.... Ja ei yhtä ilman toista. Rokilla todettiin 6.2. ELL:n toimesta Hevosinfluenssa! Onneksi ori on rokotettu, eikä saatu sitä tartutettua muille oritallin asukkaille - kai niistäkin olisi saanut jotain korvauksia maksaa minun tuurillani. Roki toipui rokotuksen rohkaisemana suhteellisen nopeasti ja pian meidän tuttu sitruunankeltainen (ja yhtä hapan) orimme olikin jo paikalla. Odotellaan nyt uusia tuulia ja parempaa menestystä seuraaville kuukausille! |
6.2.2018
|
Rokilla todettiin Hevosinfulenssa ja sitä hoidetaan parhaillaan. Onneksi ori on rokotettu, joten taudin pitäisi olla taltutettu muutamissa päivissä. Rauhallinen paluu arkeen ja sählääminen tallilla, jotta muut hevoset saataisiin pidettyä terveinä on seuraava sunnitelma. Katsellaan uudelleen taas kun keritään! |
4.2.2018 |
Saavuin tallille hyvissä ajoin, sillä tiesin että Svea tulisi käymään jälleen iltapäivällä. Olin ollut tulipunainen ja aivan häpeissäni edellisen valmennuksen aikana kaikesta Rokin sekoilusta. Oli ollut myös lähellä ettemme olleet murtaneet molemmat jalkaa tai paria Rokin syöksyessä kirjaimellisesti esteen läpi ilman minkäänlaista kontrollia. Myös Svean naama oli ollut ihan näkemisen arvoinen - eipä ollut tämä valmentajanainen tainnut nähdä tällaista paria aikaisemmin.. Loppujen lopuksi olimme saaneet paljon valmennuksessa aikaiseksi, mutta nyt päätin, että ratsastaisin urhean orini niin loppuun jo aamusta, ettei tämänkaltaisesta toiminnasta olisi pienintäkään pelkoa itse valmennuksen aikana. Päästyäni tallin pihaan helmikuinen aurinko paistoi kauniisti ja hohti kirpeässä pakkasessa jokaisesta oksasta ja hangenreunasta. Oodi juoksi haukkuen minua vastaan ja heittäytyi rapsutuksia vaatien selälleen henkeen. "No johan on sinusta mukava tullut", totesin ja rapsutin koiraa, joka oli ensimmäisillä kerroilla vältellyt minua antaen vain kylmiä tuijotuksia nurkan takaa. Mielessäni jo haaveilin heittäväni piiiitkän maastolenkin ja kokeilevani pieniä esteitä kentällä, kerta sää tämän sallisi. En edes ajatellut orini oikukasta luonnetta ja haasteita, olin pitkästä aikaa varsin pirteänä, sekä huolettomana menossa! Tallissa minua kuitenkin kohtasi pettymys pahinta luokkaa... Roki seisoi poikkeuksellisesti karsinassa vaikka sen olisi pitänyt olla sovitusti ulkona. Ihmettelin ensin asiaa, mutta talsittuani karsinan ovelle ymmärsin, miksei pyynnöstäni huolimatta Rokia oltu viety aamulla muiden mukana ulos. Korvat lerpallaan molempiin suuntiin harottaen Roki kääntyi katsomaan minua. Ori yskäisi ja paksu räkä valui sen nenästä. "Voi rakas!" huokaisin. Nostin fleece -loimen telineeltä ja menin karsinaan. Rokin tavanomainen nyrpeä ilme oli vaihtunut pelkkään väsymykseen ja välinpitämättömyyteen. Peittelin orin loimeen ja hain lämpimän ämpärillisen melassivettä. "Olekin sitten kipeä, etkä pidä vain mitään miesflunssaa." Hieroin, rapsuttelin ja paijailin kipeää poikaa ja suukottelin sitä ärsyttävyyteen asti. "Noh, soitetaankos nyt vielä varmuudeksi eläinlääkärille", kysyin väsyneeltä hevoselta. "Ja ilmoitetaan vielä Svealekin, ettei turhaan aja tänne. Ei me sun kanssa varmaan hetkeen nyt treenatakaan." Sanottuani tämän olisin voinut vannoa, että näin tyytyväisen virneen Rokin naamalla. |
22.1.2018
|
Estevalmennus, Svea Rönnblad (228 sanaa) Olin tietoisesti odottanut tätä paria jo jonkin aikaa. Yhteinen tuttumme oli kertonut hienosta naisesta ja hienosta hevosesta, joissa olisi kuitenkin paljon työstettävää - ja tämäkös oli herättänyt kiinnostukseni. Nähdessäni ratsukon kentällä tiesin, että minulle oli kerrottu aivan syystä tästä yhdistelmästä, jolla saattoi nopea vilkaisun perusteella olla aika kovat toiveet tulevaisuudestaan.. Rean lämmitellessä kovaan ääneen puuskuttavaa ja päätään sinne tänne viskovaa hevostaan kasailin heille muutaman esteen sinne tänne. Pyysin parin näyttämään, mikä nykyinen tilanne kilpauraa haaveilevalla parilla oli. Olin kuolla naurun ja kauhun kylmäävään välimaastoon, kun Reean kehottaessa ori kohti estettä hyppäsi se monen metrin loikan aivan suoraan päin estettä. Rea naurahti kevyesti ja pyysi minua odottamaan. Nainen ohjasi kevyin liikkein orin radalle, päästi sen laukkaamaan reteästi muutaman kierroksen suuntaan ja toiseen. "Yritetään uudestaan. Miltäs tämä näyttää?" Rea kysyi ja antoi orin tulla pitkällä ohjalla matalahkon esteen yli. Kaula kauniilla kaarella ori hyppäsi vain sen, mitä este vaati, näyttäen tunnetun elegantilta. Kävimme läpi mikä parin tilanne oli ja ymmärsin ettei tämän parin kanssa voisikaan treenata aivan niin kuin yleensä asiakkaideni kanssa. Neuvoin ratsukkoa parhaan mukaan ja saimmekin pian yhteistyön sujumaan hyvin. Mustana kiiltävä ori nauttikin pian olostaan ja alkaessaan rentoutua ratsastus näytti lähes normaalilta! Reean lähes olemattomat ja kauniit avut tuntuivat toimivan tälle valppaalle ja turhankin hermostuneelle hevoselle. Kehotin Reea verryttelemään orin kunnolla ja näytin muutaman kikan mitä kannattaisi kokeilla, mikäli kiireisiä ongelmia orin kanssa vielä tulisi. ...ja tulisihan niitä. |
24.12.2017 |
Puristin aamuista kahvikuppiani kaksin käsin ja ravasin sinne tänne, en tiennyt miten päin olla. Olin mennyt jo lähes kuukausi takaperin lupautumaan aattoratsastukselle Yläkokon ratsastuskoululle. Olin jotenkin pienessä mielessäni kuvitellut, että tämä olisi sitä mitä kaivattaisiin juuri nyt; rauhallista kokemusta eli ratsastamaista turvallisessa (vaikkakin vieraassa) porukassa ja oltiinhan Rokin kanssa tehty paljon töitä. Vai oltiinko? Kyllähän sillä pystyi ratsastamaan - tai ainakin olemaan paikoillaan, juoksemaan kovaa tai muuten vain loikkimaan metsäkauriin tavoin sinne tänne. Koko matkan jännitin miten homma tulisi menemään. Tienvarsien valot loistivat vain himmeästi ja toivoin parasta. Eikai Roki jaksaisi kovin vaivoiksi olla, kun olin yrittänyt kuluttaa sen viimeisen parin päivän aikana aivan loppuun. "Ei se auta, mentävä on!", tokaisin itselleni ääneen ja hymy nousi kasvoilleni. Kaikki hyvin loppu hyvin, ei kuoltu eikä vahingoitettu ketään muutakaan matkalla! Riehakastahan meidän meno oli, mutta mitäs muuta tältä herralta voisi odottaakaan :) Kiitos kivasta reissusta Yläkokon Ratsastuskoulu! |
29.11.2017 |
Nostin laukun autosta ja löin oven kiinni. Olin viime päivinä antanut Rokin olla omiaan ja vain tutustunut talliin, purkanut, pakannut ja kuskannut tavaroita kodin ja Hukkasuon välillä. Vain vaivoin olin saanut raahattua orin aamuisin pihalle ja illasta sisälle - en yksinkertaisesti ollut antanut pientäkään ajatusta sille, että ryhtyisin mihinkään oikeisiin töihin sen kanssa. Alku tuntui olevan muutenkin niin mahdottoman vaikea: Roki oli kieltäytynyt syömään ensimmäisiä aterioitaan ja juominenkin oli ollut nihkeää. Pelkkä taluttaminen oli ollut haaste orin riehuessa narun toisessa päässä kuin puolijauhoinen. Tänään sain kuitenkin juoksutusvarusteet vihdoin tallille, joten olisi aika ottaa härkää sarvista ja jatkaa siitä mihin jo oltiin päästy aiemmin. Roki osasi jo pitää ratsastajan selässä ja mennä kovaa eteenpäin, mutta olimme ottaneet yhdessä pientä takapakkia, rauhoittuneet ja aloittaneet ajatuksen siitä, ettei aina tarvitse juosta kuin päätön kana. Roki olikin jo oppinut hieman tunnustelemaan painoapuja ja ymmärtänyt, ettei pohkeen antaminen tarkoittanut sitä välttämättä, että nyt on aika pinko ja kovaa! Toisina päivinä hommat sujuivat paremmin, toisina hieman huonommin, mutta olin ylpeä, että etenimme edes johonkin. Hiljainen ja jopa apaattisen oloinen Roki seisoi karsinassa korvat liimattuina niskaan. Nappasin kuitenkin riimun, sekä narun karsinan pielestä ja astuin rohkeasti sisään. Ori tuhahti ja käänsi korvansa kohti minua, "Ai tänään alat jo olla niin väsynyt karsinassa tai tarhassa seisomiseen, että jo seurakin kelpaa?" kysyin ja taputin orin pölystä harmaata lapaa. "Ohhoh, pesullakin voisit käydä joskus.." Tyydyin kuitenkin sitomaan vain Rokin karsinaan kiinni ja harjaamaan orin hieman perusteellisemmin. Laitoin Rokille kapsonin ja juoksutusvyön, sekä pienen harkinnan jälkeen myös tukevat sivuohjat joiden toivoin rauhoittavan menoa hieman, mikäli levolla ollut ori päättäisikin ryhtyä hieman reippaammaksi. Kentälle päästyämme en onneksi nähnyt ketään tallialueella. Huokaisin helpotuksesta ja annoin Rokin lähteä tallustelemaan rauhassa ympyrää. "Noniin, yritäs nyt edetä johonkin suuntaan! Hevonen, ei kilpikonna! Hop!" huusin orille, joka ei ensin näyttänyt ragoivan sanomisiini ollenkaan. Toinen käskytyskerta oli kuitenkin aivan liikaa ja Roki lähti holtittomaan laukkaan ympäri kenttää. Ori oli kaatua kyljelleen useamman kerran ja lähes raivopäisen tavoin hyppelehti ympäriinsä. "Hoooooojaaa, hooooo.. Ihan rauhassa, hengitä!" Kierros kierrokselta tahti kuitenkin tuntui yltyvän ja pelkäsin, että kohta Rokilta olisi jalka poikki tai henki veks. Tunsin pistävän tunteen selässäni. Käännyin katsomaan olkani yli ja näin kahden hahmon supattelevan keskenään ja osoittavan niin minua, kuin hulluna narunpäässä sinkoilevaa Rokia. Suljin silmät häpeästä ja mietin, että tämähän se on paras ensikohtaaminen muiden talli laisten kanssa. "Sinua saa aina hävetä!!" sähähdin hampaiden välistä Rokille, joka hikisenä ja huohottaen alkoi hiljentää tahtiaan. "Yritetäänkö huomenna uudestaan ilman tällaista sekoilua?" kysyin kääntäessäni Rokin toiseen suuntaan. Muutaman pukkilaukkakierroksen se jaksoi vielä vetää vasempaan kierrrokseen ennen kuin luovutti. Kävelytystä jatkui vielä reipas puolitoista tuntinen, ennen kuin päästin Rokin takaisin talliin. Onneksi vähällä ratsastamisella ollut hevonen oli hävittänyt lihaksensa, eikä jaksanut turhan kauaa riehua. Suihkutin hikisen orin vielä pesupaikalla ja heitin fleeceloimen sille selkään. Ahnas ori ryntäsi karsinaan syömään ja juomaan kuin ei olisi ruokaa koskaan nähnyt. "Hyvä että maistuu. Totus nyt tähän, täällä saat luvan asua, kunnes Crimis potkii meidät pihalle!" |
16.11.2017 |
"Kiitos vielä tuhannesti - ja anteeksi miljoonasti... Monista paikoista ennen teitä kieltäydyttiin, tai oli muuten ongelmaa.." sanoin sulkiessani trailerin takasiltaa. Crimis kääntyi puoleeni, pyyhki hikeä otaltaan ja nyökkäsi "No onpahan alta pois, yritetään katsella jatkoa kun keritään. Ymmärrän nyt mikset halua vaivata henkilökuntaa turhalla hevosesi käsittelyllä. Säästypähän vakuutuksissa - kaikkien osalta." En tiedä mitä olisi pitänyt vastata, joten hymyilin hieman vaivaantuneena, keräsin loput tavarani maasta ja lähdin vikkelästi tallustamaan kohti tallia. Tunnelmaa olisi voinut leikata veitsellä. En ollut varma oliko tallin nuori omistaja aivan ymmärtänyt mihin olis suostunut ottaessaan meidät mukaan talliporukkaansa. Tai olinhan minä selkeästi ilmoittanut Rokin olevan "hieman hankala" ja toivoisin ettei tallihenkilökunta olisi hevosen kanssa missään tekemisissä - hoitaisin koko hevosen aivan itse. Luulisi että kellä tahansa olisi hälytyskellot soineet tässä vaiheessa... . . Varustehuoneessa oli outo tuoksu, ei vastenmielininen tai mikään merkittävä, vaan uuden ja tuntemattoman tuoksu. Kaikki oli hieman vierasta, eikä paikka tuntunut kovin kotoistala - no, olinhan ollut paikalla huikeat kaksi tuntia! Nostin ikean sinisiä kasseja päällekäin kaappiin ja tuhahdin, tila oli selkeästi aivan liian pieni kaikelle aivan turhalle krääsälleni mitä olin mukananani kantanut ja joita tiesin etten tulisi koskaan tarvitsemaankaan. Olin kuvitellut, että kerkeäisin purkaa kaikki kassit ennen kotiinlähtöä, mutta kellon lähennellessä jo ilta puoli yhtätoista, tiesin että olisin jo nyt lisävaivaksi Crimikselle. Päätin vain epätoivoisesti yrittää sulkea kaappini oven heikoin tuloksin ja poistua takavasemmalle. Kipittäessäni nopeasti vielä täysin hiljaista ja puhtaaksi lakaistua tallin käytävää, näin karsinasta vain tumman hahmon tallin hämyisessä valossa. Naksutin kieltäni kitalakea vastaan - ei reaktiota. "Roki? ROKI!?" Pian hevonen syöksähti karsinan ovelle silmät heittäen ympyrää ja hampaiden vilahtaessa. Kimeä vinkaisu kaikui tallissa ja havahdutti muut tallin asukkaat nuokkumiseltaan. "Hyvä on, kiukuttele sitten. Tulen huomenna katsomaan sinua ja hoitamaan hommat loppuun, käyttäydythän siihen asti?" |