Hestia Raven
ERJ-III, KERJ-III, KTK-II
Tiedot |
Meriitit: VIP MVA, KTK-II
ERJ-III, KERJ-III |
|
Olin jo pitemmän aikaa harkinnut palaavani rakkaan harrastukseni pariin - kilpaesteratsastuksen ihmeellisen maailmaan. En ollut koskaan omistanut omaa kilpahevosta, mutta se alkoi tuntua uudelta, paremmalta toiveelta! Niin sitten haahuilin varmaan vuoden tai puolitoista haaveilemassa saksalaisista ratsuponeista ja sveitsiläisistä huippu puoliverisistä pitkin internettiä ja sain jopa muutaman tarjouksen, sekä esittelyn millon minkäkinlaisesta kilpaelikosta. Mikään ei kuitenkaan tuntunut niinkään itselle sopivalta, enkä tiennyt halusinko jo kokoneen ja osaavan hevosen, joka oli jäänyt "ylimääräiseksi" joltakulta toiselta - kaipasin enemmän haastetta... Ja sitähän minä sain! Ralikka on oikein aimo annos tulisuutta, kovapäisyyttä ja haasteita. Ralikka on tosiaan perinyt vanhemmiltaan temperamenttia, vaativuutta, luonteikkuutta ja päättäväisyyttä. Käytös on kasvamisen mukana hieman parantunut villeimmistä nuoruusvuosista, mutta en siltikään oria aivan aloittelijoiden käteen antaisi. Teot ovat jääneet pääasiassa enää uhitteluksi, eikä orin kanssa juuri tarvitse enää arvuutella tai kainostella, vaikka ilme usein onkin varsin hapan ja arvaamattoman oloinen. On tämän ensimmäisen kilpahevosen kanssa vielä paljon tehtävää, jotta siitä saadaan tasapainoinen ja vaativiinkin suorituksiin kykenevä, sekä aivan koko kapasiteetti käyttöön. Jalostustakaan on kai turha toivoa, ennen kuin pää selviää vähän matkaa. Emänsä lailla Ralikka vaatii hyvin paljon liikuntaa - minimissään 6 päivänä viikossa.. Irtohypytystä ja liinassa juoksuttamista on käytetty aktiivisesti orin energian purkamiseen. Kun ikää karttui ja ratsastuksesta tuli tuttua rutiini hommaa, alkoi yliaktiivisuudesta seuraavat ongelmat jäämään hieman vähemmälle. Ratsuna Ralikka kuumuu melko paljon ja tvaikka ori on jo osaava kilpahevonen on sillä edelleen paljon uuttaa ja jännää - ainakin omasta mielestään. Liikkeet ovat kuitenkin edelleen sileällä yhtä avoimet ja irtonaiset, sekä hypätessä notkeat, ilmavat ja luonnollisen rennot kuin nuorempanakin - potentiaalia löytyy siis ja onhan ori näyttänyt kyntensä esteillä, kuin myöhemmin myös kentän puolella, sekä satunnaisesti maastoesteilläkin. Koulu tuskin tulee koskaan kiireisen herran kilpailusuorituksiin paljoa kuulumaan... Ralikka on ohjalle hieman yliherkkä, eikä siedä yhtään sahaamista tai liian jäykkää, myötäämätöntä kättä. Vastauksena sopimattomaan ohajasta repimiseen tulee usein vihaisia mulkaisuja ja pukittelua. Tuntumalta päästäminenkin on paha ja saa aikaan kummallista mutkittelua ja ihmeellistä hihhulointia. Iän myötä on ori kuitenkin osannut antaa hieman löysää ja sopivan pehmeällä kuolaimella on Ralikka nykyään ihan mukava ratsastaa. Hoitaessa on Ralikka aina kiinni - oltiin karsinassa tai käytävällä, suosien mieluusti näistä jälkimäistä ja turvallisesti molemmin puolin. Ori ei ole kovinkaan lämminhenkinen näissä tilanteissa ja ilmeet yleensä näyttävätkin varsin nyrpeiltä. Lähes poikkeuksetta Ralikka kuitenkin antaa harjata ja putsata kaviot, sekä hoitaa muut aivan pakolliset ja välttämättömät toimenpiteet (eläinlääkärin toimenpiteet ovat täysin turhia, eikä niitä siksi hyväksytä...). Steppailua ja vihaista vinkumista välillä kuulee, mutta eipä Rea jaksa paljoa välittää - ori kun ei kuitenkaan tee mitään fyysistä. Edellene mieleltään uhmaikäisen pojan uhittelua, joka kärsivällisellä ja kovalla komentamisella myös loppuu. |
Suku |
Emälinja: Cassiopeia - ML Careless - ML Carissa - Indidendent Fullmoon FB - Acorn's Maybe Not |
Kilpailut
|
31.03.2016 | 160cm | kutsu | 2/10
02.04.2016 | 160 cm | kutsu | 4/26 05.04.2016 | 160cm | kutsu | 5/25 05.04.2016 | 160cm | kutsu | 1/23 05.04.2016 | 160 cm | kutsu | 4/26 08.04.2016 | 160cm | kutsu | 2/20 08.04.2016 | 160cm | kutsu | 2/25 08.04.2016 | 160 cm | kutsu | 4/26 09.04.2016 | 160 cm | kutsu | 5/26 09.04.2016 | 160 cm | kutsu | 2/26 14.04.2016 | 160 cm | kutsu | 1/30 24.04.2016 | 160 cm | kutsu | 2/30 25.04.2016 | 160 cm | kutsu | 3/19 11.04.2016 | 160 cm | kutsu | 5/27 13.04.2016 | 160 cm | kutsu | 3/27 15.04.2016 | 160 cm | kutsu | 3/27 17.04.2016 | 160 cm | kutsu | 2/27 22.04.2016 | 160 cm | kutsu | 5/28 24.04.2016 | 160 cm | kutsu | 4/30 25.04.2016 | 160 cm | kutsu | 2/30 26.04.2016 | 160 cm | kutsu | 3/30 27.04.2016 | 160 cm | kutsu | 3/27 27.04.2016 | 160 cm | kutsu | 2/30 29.04.2016 | 160 cm | kutsu | 4/30 28.04.2016 | 160 cm | kutsu | 1/30 28.04.2016 | 160 cm | kutsu | 5/30 |
28.04.2016 | 160 cm | kutsu | 2/28
28.04.2016 | 160 cm | kutsu | 3/28 30.04.2016 | 160 cm | kutsu | 4/27 01.05.2016 | 160 cm | kutsu | 2/27 04.05.2016 | 160 cm | kutsu | 3/27 06.05.2016 | 160 cm | kutsu | 2/27 11.05.2016 | 160 cm | kutsu | 4/27 11.05.2016 | 160 cm | kutsu | 1/27 11.05.2016 | 160 cm | kutsu | 4/28 11.05.2016 | 160 cm | kutsu | 3/24 12.05.2016 | 160 cm | kutsu | 2/24 14.05.2016 | 160 cm | kutsu | 2/27 15.05.2016 | 160 cm | kutsu | 2/28 16.05.2016 | 160 cm | kutsu | 4/24 18.05.2016 | 160 cm | kutsu | 2/24 19.05.2016 | 160 cm | kutsu | 4/24 20.05.2016 | 160 cm | kutsu | 2/27 22.05.2016 | 160 cm | kutsu | 1/28 22.05.2016 | 160 cm | kutsu | 4/28 24.05.2016 | 160 cm | kutsu | 1/28 24.05.2016 | 160 cm | kutsu | 3/28 24.05.2016 | 160 cm | kutsu | 5/27 26.05.2016 | 160 cm | kutsu | 5/28 27.05.2016 | 160 cm | kutsu | 3/28 29.05.2016 | 160 cm | kutsu | 2/28 |
KERJ Vain sijoitukset | 39
|
27.04.2016 | CIC3 | kutsu | 3/19
02.05.2016 | CIC3 | kutsu | 2/39 03.05.2016 | CIC3 | kutsu | 3/39 25.05.2016 | CIC3 | kutsu | 4/24 29.05.2016 | CIC3 | kutsu | 2/24 02.06.2016 | CIC3 | kutsu | 4/42 16.06.2016 | CIC3 | kutsu | 3/19 26.08.2016 | CIC3 | kutsu | 2/15 05.09.2016 | CIC3 | kutsu | 3/9 07.09.2016 | CIC3 | kutsu | 1/9 09.09.2016 | CIC3 | kutsu | 3/9 10.09.2016 | CIC3 | kutsu | 1/9 25.09.2016 | CIC3 | kutsu | 1/20 28.09.2016 | CIC3 | kutsu | 3/20 29.09.2016 | CIC3 | kutsu | 2/20 30.6.2017 | CIC3 | kutsu | 5/51 * 01.01.2018 | CIC3 | kutsu | 5/34 02.01.2018 | CIC3 | kutsu | 3/34 02.01.2018 | CIC3 | kutsu | 3/29 |
03.01.2018 | CIC3 | kutsu | 2/34
06.01.2018 | CIC3 | kutsu | 5/34 06.01.2018 | CIC3 | kutsu | 5/29 08.01.2018 | CIC3 | kutsu | 4/34 04.02.2018 | CIC3 | kutsu | 4/28 06.02.2018 | CIC3 | kutsu | 2/28 09.02.2018 | CIC3 | kutsu | 2/28 10.02.2018 | CIC3 | kutsu | 5/28 17.02.2018 | CIC3 | kutsu | 2/28 11.06.2018 | CIC3 | kutsu | 1/15 12.06.2018 | CIC3 | kutsu | 3/15 16.06.2018 | CIC3 | kutsu | 2/15 18.06.2018 | CIC3 | kutsu | 1/15 23.06.2018 | CIC3 | kutsu | 2/15 25.06.2018 | CIC3 | kutsu | 2/15 03.07.2018 | CIC3 | kutsu | 1/3 04.07.2018 | CIC3 | kutsu | 1/3 09.07.3028 | CIC3 | kutsu | 1/22 10.07.2018 | CIC3 | kutsu | 3/22 24.10.2018 | CIC3 | kutsu | 1/11 |
MEJ Vain sijoitukset | 1 |
|
PKK Vain sijoitukset |
*27.01.2019 - "Sopusuhtainen, ryhdikäs yleisvaikutelma. Pään ja kaulan liittymä voisi olla aavistuksen väljempi. Näyttää seisovan jalat hieman ristikkäin ja varpaat sisääntaipuneina. Upea väritys, kuvaa jää mielellään ihastelemaan pidemmäksikin aikaa." -Lynn
|
MUU menestys |
.15.02.2019 | kutsu | KTK-II
1. + 16,5 + 19 = 70% - Rotuleima hyvä, sukupuolileima voisi olla vahvempi. Astuu molemmilla jaloilla ristiin, muuten kuivat ja hyväasentoiset jalat. Korkealle kiinnittynyt kaula, terhakka ilme. Pään väritykseen kaipaan lisää yksityiskohtia. Runko toimiva ja suorituskykyinen. Tekniikka onnistunut. |
Valmennukset | 3
Estevalmennus, Leenu (279 sanaa)
Olin pitkästä aikaa menossa pitämään maastoestevalmennusta. Ratsukkona oli tänään vain Rea Miller hevosensa Hestia Ravenin kanssa. Saavuin sovittuun paikkaan maastoesteradan alkupäähän, pienen pellon laitaan. Siellä Rea olikin jo verryttelemässä hevostaan. Komea ori vaikutti olevan varsin eloisa ja hieman hämillään siitä, että oli ainoana kaviokkaana paikalla. Käskin saman tien Rean jatkamaan verryttelyä ja pistämään orinsa töihin. Ratsukko saikin hetken verrytellä valvonnassani pellolla sileällä. Kun olin tyytyväinen ja hevonen oli rauhoittunut, oli aika siirtyä verryttelyhyppyihin. Pienet tukkiesteet pellon laidalla olivat täydellisiä siihen tarkoitukseen. Ralikka innostui silmin nähden tajutessaan pienet tukit ja Rea saikin tehdä täyden työn pidätellessään oriaan. Muutaman hypyn jälkeen Ralikka alkoi hieman rauhoittua ja saatoimme siirtyä muille esteille.
Valikoin pellon lähettyviltä löytyvistä esteistä treeniin veteen hypyn, kapean risuesteen sekä banketin jonka päällä oli tukki. Aluksi kaikkia esteitä tultiin yksittäin, näin saatiin varmuus siitä että Ralikka kykenee suorittamaan jokaisen esteen. Veteen hyppyä ori hieman arkaili, mutta pienellä rohkaisulla se otti ison loikan suoraan veteen. Risueste ei tuottanut ongelmia, kuten ei myöskään banketti tukkeineen. Alas hypyssä banketilta korjasin hieman ratsastajaa, sillä aluksi Rea jäi turhan paljon pitkälle venyvän orin suuhun roikkumaan. Kun kaikkia esteitä oli harjoiteltu yksittäin, muodostin niistä lyhyen radan. Ensiksi veteen hyppy, sitten pellon laidalta löytyvä tukki. Tukilta edetään reipasta laukkaa banketille ja alas hypyn jälkeen kapealle risuesteelle. Ratsukko suoriutui radasta hyvin, vaikka Ralikka päättikin taas hieman jännittää veteen hyppyä. Muiden esteiden suhteen ei ollut ongelmaa, joten onnistumiseen oli hyvä päättää tämä valmennus.
Estevalmennus, Svea Rönnblad (218 sanaa)
Saavuin tallille hieman myöhässä. Rea istui jo jättimäisen otuksensa selässä ja lämmitteli temmonvaihdoilla. Huomasin Ralikan olevan melkoisen kireä ja painavan ohjalle häntä viuhtoen. Opastin Reaa tekemään syvempiä pidätteitä, pysähdyksiä ja kiemurauria. "Ratsasta Ralikka vielä kaikista askellajeissa läpi, niin päästään aloittamaan hyvällä ja kuuntelevalla hevosella!"
Ensimmäisessä harjoituksessa ylitimme puomeja ja kavaletteja ravissa, tarkoituksena pitää hyvä tempo ja ryhti yllä. Ralikalla oli kuitenkin kovin kiire ja se kompuroi moneen kertaan ylityksissä. Pyysin Reea hidastamaan ja hengittelemään ihan rauhassa. Pyysin paria tekemään harjoituksen muutamaan otteeseen molemista suunnista, samalla kun kasasin kahta estettä kentän toiselle laidalle. Ralikka alkoi keskittyä puomeilla ja ylitys oli varsin hallittu, mutta esteet saivat orin taas innostumaan.
Puomien ja kavalettien onnistuttua pyysin Reean ohjaamaan Ralikan esteille. Kahden askeleen sarja jäi yksiaskeleiseksi Ralikan harpatessa intoa puhkuen. Reea oli tippua kyydistä orin suurissa loikissa, enkä voinut pidättää nauruani "Kyllähän sen hyppää ja kapasiteettai löytyy! Mutta eiköhän kokeilla uudestaan.." Tiivistin esteen innari -tyyliseksi ja nostin korkeutta. Ohjastin Reea tulemaan esteelle pidättein ja rauhallisesti. Ralikka yritti edelleen tulla päätä heitellen esteelle ja loikkia kuin kenguru. Ensimmäisellä yrittämällä innarista poistuttiinkin rytinällä ja pudoteltiin puomeja. Kertaus on opintojen äitiä ja siksi pari sai vetää harjoituksen pariinkin kertaan molemmista suunnista. Pienillä vinkeillä ja toistoilla homma rupesi toimimaan ja kiitin paria. Loppuverryttelyissä keskityttiin vielä hieman vakaaseen käteen ja hyvään, puhtaaseen istuntaan ja rentoutettiin molempia oikein kunnolla...
Estevalmennus, Hanna Joutsenisto VRL-02207
(1 209 sanaa)
”Ei, ei, ei, EI, hemmetin kopsukka!”
Olipas erikoinen termi siinä tilanteessa, tuumin etäisesti. Tuskin mie nimittäin olin ehtinyt kentän laidalle asti, kun siellä näytti olevan jo esitys menossa. Isokokoinen ori heitti pukkisarjaa korvat tanassa ennen kuin koko valmennusta oli ehditty edes vielä käynnistää. Hetken luulin olevani myöhässä ja tarkistin kelloa, mutta ei, olin itse asiassa vähän etuajassa. Harmi. Saatoin sen pari sekuntia aavistuksen jo toivoa, ettei tuo hurja nuori ratsunalku ainakaan olisi juuri Hestia Raven.
”Me aloitimme lämmittelyn ajoissa, kun näytti siltä, että Ralikka tarvitsee tänään extrahöyryn purkua”, ilmoitti hengästynyt, mutta joka tapauksessa hymyilevä nuori nainen. ”Rea”, hän lisäsi esitelläkseen itsensä. Olisimme kätelleet, elleivät Rean hansikkaat olisi olleet täynnä juoksutusliinaa.
”Ahaa, mie siis olen oikeassa paikassa.” Olin sopinut valmennuskeikasta aikaisemmin vain puhelimitse.
”Juu, kyllä. Ja tämä ihana muuliaasi—anteeksi, siis rakkahin mussukkani, on Ralikka. Potentiaalinen tulevaisuuden tähtiesteratsu, näkyykö se jo päällepäin?” Rea nauroi, ja liinan toisessa päässä tämä lupaava huippuratsu muljautti silmiään.
”Näyttää oikein hyvältä”, valehtelin kohteliaan maltillisesti. Kyllä hevonen hienolta näytti, kaikin puolin, mutta tuo äskeinen meno oli kyllä kaikkea muuta. Ennen kuin tässä yhtäkään puomia edes nostettaisiin näkyviin, pitäisi joku tolkku saada nuoren oriin mielentilaan. ”Onko se aina noin menohaluinen?” tiedustelin samalla, kun Rea kääri liinaa ojennukseen.
”No, ei se kyllä näin läskiksi ihan joka kerralla heitä.”
”Jatka vielä vähän sitä juoksutusta, niin tarkkailen teittiä hetkisen.”
Kun Ralikka lähti taas liikkeelle, korvat edelleen luimurissa, seurailin sen liikkumistapaa ja olemusta saadakseni jonkinlaista käsitystä hevosen persoonasta ja rakenteesta ennen varsinaisen harjoittelun alkamista. Olin tehnyt ajatuskarttoja ja ranskalaisia viivoja valmennussuunnitelmaa varten, mutta viimeistään paikan päällä näen vielä mielelläni valmennettavani ensiksi, jotta osaan suhteuttaa harjoituksen juuri tälle ratsukolle soveltuvaksi.
Siinä Ralikkaa tarkatessani, mieleeni lipui väkisinkin, että se muistutti monella tapaa entistä estehevostani Allicadoria. Sen hevosen hyppely (ja allekirjoittaneen kisaura) loppui jalkakatkon vuoksi lyhyeen, mutta Ralikka oli nuori, lahjakas (kunhan pääsisin itsekin näkemään) ja sillä oli hyvät, vapaat liikkeet ainakin näin vielä ilman ratsastajaa.
Tuumasta toimeen, ja Rea selkään. Notkeasti nuori nainen heilautti itsensä pelotta korkean oriin satulaan ja sääti jalustimet yhdessä hetkessä sopiviksi. Alkukäynti sai jäädä lyhyeen, sillä Ralikka oli jo verkannut itseään köydenpäässä, mutta loppui se muustakin syystä: ori alkoi taas kiemurrella yhdessä kentän nurkassa, siinä, joka oli miuta lähimpänä.
”Noh!” Rea sanoi. Temperamenttisesta sävystään huolimatta hänen eleensä ja apunsa hevosen kanssa pysyivät maltillisina, eivät käskevinä, vaan kehottavina. Etenkin käsien suhteen hän oli selvästi varovainen. Se oli hyvän ratsastajan merkki: hevosten kanssa ei koskaan saa menettää hermojaan.
”Mie taidan olla nyt tekosyy oikutteluun”, huikkasin iloisesti. ”Ralikka, kuule! Äläpäs ole pöljä ja ujostele siellä nurkassa, vaan tule tervehtimään!”
”Ei kannata yllyttää, se jyrää pian päältä”, ratsastajatar huomautti suupieli nykien. Mie käänsin vähän kylkeäni, etten ihan päin tuijottelisi. Ralikka näytti kaikkea muuta kuin ujolta vihaisine korvineen ja silmävalkuaisineen. Rea steppaili sen kanssa hetkisen, sitten sai orin taas uralle asiallisesti ja he ratsastivat lähemmäs käynnissä.
”Tehkää voltti miun ympäri”, neuvoin. Ralikka pälyili tähän suuntaan epäluuloisesti. Aavisteli varmaan jonkin sortin katalaa ansatemppua, mutta taipui kyllä voltille, vaikka viistätti edelleen. ”Ralli, myö ei mitään esteitä hypätä, jos sie et ole hevosiksi tasamaalla”, sanoin suoraan hevoselle, joka nyrpisti nenäänsä. ”Uudestaan!” ilmoitin, kun Ralikka ’säikähti’ jotakin ja pomppasi vähän paikallaan miusta kauemmas. Seisoin hiljaa ja paikallani, kun ratsukko pyöri kehää ympärilläni. Välillä pyysin isompaa rinksaa, välillä Rea sai taivuttaa sitä keskittyneesti pienemmälle voltille. Suuntaakin vaihdettiin.
”Erikoista koulutreeniä, mutta eikö meidän pitänyt hypätä?” supliikkinaiselta vaikuttava Rea huikkasi, kun Ralikka jo hellitti vähän niskastaan. Hienoa! Sitä tässä olin odottanutkin.
”Oikke hyvä”, mie kehuin. ”Nyt riittää ja mennään asiaan. Jatkakaa uralla suoraan raviin, mie sillä välin kokoan legoja.”
Ratsastuskentän legoja, nimittäin.
Ralikalta selvästi potkua tänään irtosi, joten yliviivasin suunnitelmalippusestani puomiharjoitukset kokonaan yli. Ei olisi hyvä idea pistää tuolla tavoin ylivireää hevosta tekemään harjoitusta, joka vaatisi sen verran kärsivällisyyttä ja kunnioitusta (”turhia”) maapuomeja kohtaan korkeantason esteratsulta, että se vain turhautuisi liian helposta hommasta. Niinpä mie kasasin sellaisen radan, joka herättelisi mielenkiintoa ja huomiota Ralikassakin.
Rea antoi Ralikan mennä lennokasta kevyttä ravia, kun sain puomit ojennukseen ja aloin selostaa: ”Miltäs näyttää? Tuolta nuin työ alotatte, hyvällä keskiravilla matala pysty, joka vaatii huolellista tulemista ja sen vuoksi Ralikalta vähän jarruttelua, jotta tulee onnistunut alku. Sitten pykälä tahtia tehokkaammaksi, tulette laukalla—muttei kaahotuksella!—tuon okserin, ja sitten tarkkana: viistosti tuolle ristikolle, josta ohjaat hevosen uralle ja kulmaan seis. Otetaan ensin vain nuo kaksi ensimmäistä, niin pääsette hyppäämisen makuun.”
Rea keräsi ohjia tarmokkaasti, mutta huolellisen varovaisesti käsiinsä. Ralikka ravisteli päätään.
”Jos tuntuu siltä, että se vie eikä pysy hanskassa”, lisäsin, kun ratsukko alkoi lähestyä käännöstä keskihalkaisijalle ja kohti pystyä, ”niin ota sittenkin se kulmaan stoppi. Ei saa lähteä viemään, vaikka intoa löytyy, ja miusta vähän tuntuu, ettei Ralikkaa paljon kovin ottein pidellä, vai mitä?”
”Joo ei”, Rea totesi, ”sillä on herkkä suu.”
”Niin mie aattelin.”
Orin korvat olivat nyt edessäpäin. Olipas se komea, kun ei ihan jatkuvasti irvistellyt! Näki heti, että innokas hevonen nosti tahtia ratsastajasta huolimatta eikä siksi tullut tarkkaan ponnistuskohtaan, vaan liian lähelle. Esteet olivat seitsemääkymmentä ja sataa senttiä, joten helppo nakki luonnonlahjakkaan hevosen siitä huolimatta ylittää eikä puomi edes kopahtanut. Laukka oli noussut juuri askelen ennen matalinta ensimmäistä estettä, vaikka tarkoitus oli pysyä ravissa sen yli, ja nyt matka jatkui kohti okseria.
”Kolme askelta! Kolme… kaksi… y-yksi—” Ralikka näytti nopean millisekunnin ajan siltä, että sepä hyppää okserin reippaana poikana jo kaukaa, niin säästää katsos aikaa. Siinä varsinainen tuleva ammattilainen, miettii jo harjoitusradalla, miten olla taloudellinen ajankäytön suhteen. Ihan kiva, mutta parempi olisi jättää nämä ratkaisut ratsastajan vastuulle ja hoitaa hevosena vain se huolellinen, notkea ja turhan ilmavaraton ylilento. Mutta ori laskelmoi nopeasti uusiksi ja hyppäsi kauniisti ja puhtaasti, tosin edelleen vähän hosuen. Heti okserin jälkeen se pisti jälleen ranttaliksi: veti pään alas ja heitti pukkia, jolloin Rea ohjasi sen aitaan.
Seuraava kierros, nyt ristikon kera. Ristikossa on se hauska jekku, että kun sen laittaa vinoon, ratsukon on suunniteltava huolellisesti reittinsä sen keskelle siitä huolimatta. Tämä sopii hyvin esteharjoituksiin, joissa hevosella on taipumus laukata ohi tai niin esteen sivusta, että ratsastajan jalalla on vaara lyödä tolppaan.
Ralikka ei millään voinut hyväksyä, että ensimmäinen este tullaan ravissa. Sen mielestä sellainen on ratsastuskoulukaakkien hommaa, huippuammattilaiset tulee aina laukassa. Se ei kuunnellut Reaa, vaan nosti omia aikojaan kolmitahdin ja hyppäsi pystyn kuin vettä vaan, matka okserille jatkui harjaantuneesti (nyt jo vähän ”pyh, lastenleikkiä”-mentaliteetilla), mutta sitten meni kavio suuhun, kun yhtäkkiä mentiin sivuteitse ristikolle.
”Pidä peppu penkissä, mutta paino jalustimilla!” opastin ja seurasin niin menossa mukana maankrapuna, että ihan jännitti! Ralikan pää nousi korkealle ja silmät ja sieraimet olivat suuret, Rea piti kätensä alhaalla ja tasaisen hellästi otti pakettia takaisin kasaan…
Ralikka pärskähti ja hyppäsi. Voi, miten kepeältä se näyttää!
Mutta eihän tämä ollut vielä mitään. Jotta estehevonen oikeasti pääsee loistoon, pitää esteitä vähän korottaa.
Samaa kiekkaa jatkettiin pienillä muunnelmilla, korkeuden lisäksi nyt myös alun sarjapystyllä. Onnistumiseen on aina hyvä lopettaa:
”Tasaisesti, tasaisesti…! Loikka, askel, loikka, hyvä! Jatkuu, katse edessä, jalat rinnalla… hyppy, hienoa, siitä tuli pitkä! Vielä, älä anna sen ottaa johtoja itselleen, pidä koossa, katse esteen takana jo ja—jes, takakaviot tuli tosi komeasti! Mieletön tekniikka, hei, Ralikka käyttää hyvin selkäänsä, vaikka onkin vielä vähän raaka, niin näyttää tosi hyvältä!”
Rea huohotti hengästyneenä ja sipaisi oria kevyesti kaulalta kiitokseksi. Sekin oli saanut hikeä pintaan, vaikka harjoitus oli mukamas ”niin helppo”.
Loppukäyntien aikana kuuntelin ratsastajan tunnelmia ja yleiskatsausta Ralikan tulevaisuudensuunnitelmista. Siivosin puomeja sivuun ja sitten olikin aika toivottaa tälle ratsukolle paljon onnea ja menestystä kilparadoille tulevaisuudessa. Hieno hevonen Ralikka on, vaikka vähän kuumaverinen. Mutta eivätkös huippuammattilaiset vähän aina?
Päiväkirja | 3
Päiväkirjamerkintä, Rea Miller (90 sanaa)
Hymähdin hijaa itsekseni. Musta ori liisi korvat hörössä esteiden yli ja pärskähteli pitkien laukkaskeleiden kiidättäessä sitä kenttää pitkin. Svea pidätteli oria ja ratsasti sen luokseni aidalle. "Onhan sillä paljon temperamenttia ja virtaa, eikä meinaa meikäläiselläkään pysyä aina hanskassa, mutta ei ostoksesi huono ole!" Svea totesi ja taputti kärsimättömästi steppaavaa Ralikkaa kaulalle. "Otetaan vielä loppuverryttelyt ja kokeillaan rauhoittua muutamalla kavaletilla, sitten saat taas laittaa sen pakettiin".
Katselin ratsukon jatkaessa työskentelyään - matkaavoittavat korkealiitoiset raviaskeleet kuljettivaat paria keinuen esteiden lomitse. Lähetin lentosuukon rakkaani perään lähtiessäni hoitamaan omat työni alta pois, ennen loppuverryttelyn loppua.
Päiväkirjamerkintä, Rea Miller (100 sanaa)
Taputtelin reisiäni ja höngin lämmintä ilmaa käsille. Kirosin aamuvuorojani taas maanrakoon availlessa kohemisia tallinovia. Olin pitkään jo toivonut, että olisimme edistyneet edes johonkin suuntaan Ralikan kanssa. Oli päiviä kun maastatyöskentely ja ohjasajo menivät nuorukaisen kanssa leikiten - seuraavana päivä sen kanssa sai pelkkää narussa kävelyä vääntää hampaat irvessä. En ollut aivan varma mihin olin ryhtynyt.
Aamuruokia laitellessa ja kannellessa heinää tallin hevosille näin jo sen ensimmäisen mulkaisun. Musta orhini kivahti karsinansa nurkasta ja käänsi minulle selkänsä..
"Luovutan, luovutan jo nyt. Oletko nyt tyytyväinen?"
Roiskaisin loimen varsan selkään ja lähdin viemään ulos. Ensimmäisten askeleiden aikana laskin jo pääni rintaan - Luovutan ihan oikeasti...
Päiväkirjamerkintä, Rea Miller (73 sanaa)
Vihdoista viimein se odotettu päivä oli käsillä - ihka ensimmäinen oma hevoseni oli saapunut!
En ollu meinannut malttaa lähteä illalla tallilta pois, kun nuori puoliveriorini oli saapunut Suomesta vihdoin Ruotsin puolelle. Kauniin kiiltävässä mustassa karvassa helmeilevä varsa otti minut happamasti vastaan, kun kävelin yön routaamaa tietä tallin pihaan. Hymähdin hiljaa itsekseni ja huikkasin Ralikalle tarhaan terveiseni: "Oletkos siinä! Ei tästä touhusta kannata vaikeaa tehdä... Päästään tappelemaan kunhan olen hoitanut Rollon ja Peetun talolle kuntoon!"